Sulhasen kosto

Captain's log, stardate 67873...

Sulhasen kosto tulee olemaan kivulias ja pitkä.

Niin ne polttarit olivat viime viikonloppuna, mutta tarina alkaa parin viikon takaa.

Sain siis pari viikkoa sitten soiton ParhaaltaMieheltä että olenko kotosalla. Illalla sitten minulle tuotiin Clas Ohlsonin muuttolaatikko saatesanoilla että kyseinen laatikko pitää olla töissä perjantaiaamuun mennessä. Kyseinen laatikko sisälsi myös uudenaikaista hienostunutta muuttolaatikko tekniikkaa, joka ilmoitti välittömästi ParhaalleMiehelle jos laatikko avattiin ennenaikaisesti.

Työtä käskettynä, paketti oli toimistolla määräaikaan mennessä (oli siellä jo itseasiassa torstaina).

La Box de la Mystique

Perjantaina sitten sain viestin jossa kysyttiin onko laatikko auki ja vielä vastauksena, että niin se saa jäädäkin.

Viikko siitä eteenpäin ja saan perjantai-aamuna tekstiviestin että kamppeet kasaan ja töissä saan avata laatikon. Sisältä löytyi ohjeistukset, tervetulolappu Keravan keräykseen Uuden lastensairaalan hyväksi yhdessä sairaalaklovnien kanssa sekä pellekamppeet. Keravalla tuli olla klo 16.30 ja löytää yhteyshenkilö Kati.

"What's in the box...? What's in the box...?"

Pellekamppeet päälle ja Keravalle. Mitään yhteyshenkilöä en löytänyt, mutta kaverini kyllä terassilta. Muutaman vahvistavan jälkeen tuleva sulho autoon, kuulokkeet korville ja silmät sidoksiin. Yhden pysähdyksen taktiikalla Himokselle. Ilta menikin sitten ystävien kanssa jutellessa ja grillaillessa.

Seuraavana aamuna puurot naamaan ja Jämsän paintballiin. Muille täysautomaattiaseet, sulhaselle pumppuversio. Muille suojahaalarit, sulhaselle verkkopaita. Siinähän viettää iloisesti reippaamman neljä tuntia. Muutamien mustelmien ja hikipisaroiden jälkeen palasimme mökille ruokailemaan ja katsomaan illan pelejä (kiitokset muuten Leijonat hyvästä pelistä).

Sunnuntai olikin elämän keräilyä kasaan, tyhjät pullot mukaatn, ukot autoon ja nokka kohti kotia. Täydellinen viikonloppu. Kuten olette huomanneet kaikkea ei ole kerrottu ja näin on tarkoituskin. Kuvia varmasti nähdään häissä.

Paluumatkalla löysin sähköpostin jonne paintballin henkilökunta oli ystävällisesti lähettänyt ottamansa kuvan sulhosta. Lähettäjänä oli Kati... yhteyshenkilö löytyi.

Miksi sitten puhun sulhasen kostosta? Siksi että eräissä häissä joissa olin vieraan sulhanen ilmoitti kostavansa perinteiden mukaisesti polttariporukalle. Okei kosto sinänsä oli surkea ja en tiedä mikä perinne on kyseessä, mutta konsepti on sen verran kutkuttava että kyllähän se täytyy ottaa mukaan.

Kutsu

Captain's log, stardate 67838.6...

Voi pojat. Kutsuista tuli mahtavat... Ja olivat työn ja tuskan takana.

Taisinpa jossain vaiheessa todeta morsiammellekin että jos olisin tiennyt tämän työmäärän olisin puoltanut korttien tekemistä jossain painotalossa. Sori kultsi se on vain totuus.

Muistatte varmaan Tiimari -osuuden. Nyt se realisoitui (tosin ei ihan niin lähitulevaisuudessa kuin ajattelin).

Ehkä osittain se rakentelu (ja siihen käytetty aika) johtui siitä että tulevan morsiameni kaveri on erittäin, erittäin kiinnostunut askartelusta. Ja jopa minä innostuin tarvikkeiden mukana tulleesta Cuttlebug -laitteesta. Youtubesta löytyy laitteen toiminnasta varmaan miljoona videota.

Innokas sulhanen Cuttlebug -laitteen kimpussa

Ja kuten sanottua korteista tuli hienot ja varsinkin tekemämme rakkausseloste (farmasiaviittaus) oli ainakin omasta mielestäni erittäin onnistunut. Eli jotain hyvääkin. Ihmiset ovat niistä myös tykänneet.

Ei minusta silti kortintekijää tulisi...

Tha kutsu. Smokkia ja hääpukua ei itse tehty.

The Hunt for the Red October

Captain's log, stardate 67838.5...

Metsästys on ohi. Puku on löytynyt.

En saanut sitä mittatilaus tai edes räätälinpukua mutta erittäin tyytyväinen olen. Ensinnäkin puku on sopiva (edelleen vaikka dieetti on ohi). Se on nuorekas (ei siis niitä leveitä kauluksia ja napit eivät yllä rintoihin asti). Mutta ennenkaikkea siinä on mukana hauskoja yksityiskohtia, jotka kätkeytyvät mustan puvun alle.

Esimerkki: taskuliinaa ei periaatteessa tarvita, sillä kyseisen taskun sisävuoren voi kääntää ympäri jolloin voi luoda vaikutelman että käyttää pilkullista taskuliinaa. Sama pilkullinen/pallollinen kuvio toki toistuu sisävuoressa kuin myös kauluksessa kun ne kääntää ympäri. Päällepäin puku kuitenkin näyttää ihan tavalliselta puvulta.

Suit up!

Miksi sitten olen niin innoissani tästä? Siksi etten halunnut häissäni olevan mustaa pukua joka olisi vain musta ja tylsä. Lisäksi kuten aikaisemmin olen todennut halusin puvun jota voin myös esim. töissä käyttää. Tällöin sen ei tarvitse olle täysin vakavasti otettava, muttei kuitenkaan liian räiskyvä. Tietinkin häät ovat sen verran juhlavat että asiaan ei tietenkään voinut täysin punaisia housujakaan laittaa. Niin ja onhan minulla ne punaiset kengät.

Liivi ei ollut ostettavien listalle

Puku on siis Sandin liikkeestä ostettu Tapiolasta. Malli taitaa olla Star Graig. Pieni lapsahdus meinasi liikkeen kohdalta sattua kun ensimmäisen sovituksen jälkeen housunlahkeiden pituus oli aavistuksen liian lyhyt. Onneksi kuten kaikissa miesten puvuissa käänteessä oli varaa ja virhe pystyttiin korjaamaan.

Hassua. Mitä enemmän pohdin tätä projektia taaksepäin niin sitä enemmän olen kiinnostunut puvuista. Ehkä minusta on viimein tulossa Barney Stinson.

M.A.C.

Captain's log stardate 67805.1...

Tämän tekstin tarkoitus ei ole puhua Jobsin Stevenin kehittämästä omppulaitteista taikka Ingmanin uudelleen markkinoille tuomasta jäätelöstä vaan Fitfarmin Men's Athletic Challenge -nettivalmennuksesta, -dieetistä, -haasteesta... en minä tiedä. Fitfarm taitaa olla tutuin ihmisille Jutta Gustafsbergin puolen vuoden superdieeteistä.

Tha Ultimaatum Göäl (kuva:fitfarm.fi)

Noh mitä sitten tapahtui? Söinkö pelkästään rahkaa ja kävin salilla? En. En näet syönyt rahkaa ollenkaan. Koko nettivalmennuksen idea on että sain 10 viikon ohjelman suurin piirtein valmiina. Sekä ruokavalion että saliohjelman suhteen. Ruokaohjelma toki tarkoitti että lounaat (kyllä, niitä oli kaksi per päivä) ja muutkin ruuat piti punnita. Ainakin omassa ohjelmassani ruokailun tarkoitus oli keskittyä vähärasvaiseen lihaan ja hiilareiden oikea-aikaiseen käyttöön treenien suhteen.

Lounas nro. 1 (kyllä se kana siellä jossain on)

Niin ja salitreenit. Periaatteessa ohjelmassa oli siis neljä kertaa viikossa saleilua ja pari kertaa vielä päälle nk. sykkeennostotreenejä. Täyden totuuden nimissä ei sitä kyllä joka viikko tullut saleiltua neljää kertaa. Mutta saliohjelmat olivat kyllä hyviä. Lyhyitä, tehokkaita ja monipuolisia. Periaattessa lämmittelyt mukaan lukien treenin pystyi suorittamaan noin 40 minuutissa, jos salilla ei ollut ruuhkaa. Tehdyt liikkeetkään eivät olleet mitään ihmeellisiä supermiesliikkeitä. 

Se supermiesliike (kuva: Crossfit.com)

Sainko sitten katseet pysäyttävät pyykkilautavatsan ja yhtä suuren haukan kuin Arnoldilla? En. Mutta hankala toki on kiistää dieetin toimivuutta kun paino tippuu lähes vakaasti kilo per viikko tahdilla. Pidemmän päälle toki annosten mittaaminen ja laskeminen alkoi käydä hermoille. Samoin viimeisten viikkojen aikana sairastama flunssa vei tehoja loppuhetken rypistykseltä. 

Paino kuitenkin tippui tehokkaasti ja sitä ei ole merkittävästi tullut takaisin. Edelleen mahdun uuteen pukuunikin.