Ensimmäinen puheenvuoro

Captain's log, stardate 67020.3...

Tästä se sitten alkaa. Hääblogin pitäminen sulhasen silmin. Kaikkihan lähti siitä perusajatuksesta, että  myös meillä pitäisi olla hääblogi, jotta voisimme katsella taaksepäin ja ihmetellä mitä kaikkea on touhuttu ennen häitä. Tällä kertaa vain sulhanen valikoitui blogin pitäjäksi morsiamen empiessä.

Täytyy kyllä myöntää, että onhan tämä aika mielenkiintoinen kokeilu ihan parillakin tapaa. Ensinnäkin olen ymmärtänyt, että hääblogia pidetään enemmänkin joko yhdessä tai morsiamen toimiessa kirjoittamisen primus motorina, mutta tällä kertaa morsian ehdottikin, että minä pitäisin blogia. Tästä siirrytäänkin mielenkiintoiseen kohtaan kaksi: mistä ihmeestä minä kirjoitan? Yleensähän sulhanen on järjestelyissä apukuskin paikalla, sillä koristeluun, teemaan (... mihin teemaan? Nämä ovat häät), värimaailmaan, sun muihin asioihin sulhasella ei nyt niin suuria visioita ole. Lisäksi minut on suljettu pois kaikista mahdollisista keskusteluista morsiuspuvun suhteen, sillä se kuulemma tulee olemaan yllätys, ja kyljen venähtäminen estää tällä hetkellä puhumisen sulhasen kuntokuurista ennen häitä. Koska morsiuspukua ei ole vielä löytynyt/budjetoitu niin en tiedä tällä hetkellä paljonko minulla on käytettävissä omaan pukuuni ja koska värimaailma/teema ei ole vielä visioitunut niin en saa vastausta siihen, että saanko ostaa haluamani punaiset kengät...

Tämän blogin voikin aloittaa sillä ainoalla asialla, joka on jätetty sulhasen vastuulle eli kuuluisalla Viron keikalla. Viime torstaina tuli sitten tehtyä tiedusteluretki Tallinnan puolelle. Koska tarvitsin paikallistuntemusta, niin matkaan lähti kaverini, kutsuttakoon häntä vaikka Juu-Eliksi (ei sukua Kal-Elille), joka on moisen reissun tehnyt reipas vuosi sitten omien häidensä tarjoilua varten. Täytyy myöntää, että paikallistuntemuksesta oli suhteellisen paljon apuakin. Ainakin suunnitelmallisuus pitää nostaa potenssiin kymmenen ennen varsinaista reissua. Vinkkejäkin sain matkan aikana paljon ja varsinaiselle reissulle pitää ehdottomasti saada jostain käyttööni paku. Olihan se avaava kokemus käydä kaupassa, jossa hyllyt notkuivat viineistä, kuohuviineistä, likööreistä, viinasta, lonkeroista, siidereistä ja oluesta. Olo oli kuin pikkupojalla karkkikaupassa. Tällä kertaa tosin saattoi olla ihan hyväkin, että pakua ei löytynyt tai ei vuokrattu. Olisin varmaan saanut nukkua parvekkeella kaikkien juomalaatikoiden keskellä. Suurin löytö tällä reissulla oli sulhaselta kauan kadoksissa ollut siideri. Taisi tulla kyynelkin silmään. Mukaan tarttui myös monta pulloa skumppaa, josta tämä onnellinen sulhanen pääsee nyt maistelemaan (yhdessä morsiamen kanssa) josko jokin niistä täyttäisi alkumaljan standardit.

Kirjoittelen tätä nyt Kitteellä, joten katsotaan josko juhlapaikka löytyisy jo lähitulevaisuudessa...