Show me the MONEY!!

Captain's log, stardate 68010.5...

Kyllä ne häät maksavat. Luin muutama päivä sitten jutun vantaalaispariskunnan häistä, joiden tämän hetken budjetti huitelee arviolta 16 000 eurossa. Hiukan yskäisin. Mutta kun juttua luin niin ymmärsin kyllä. Ruokailu se on, joka maksaa, varsinkin Helsingissä. Lisäksi ymmärsin jutusta tai hääparin blogista, että hääpaikassa on ravintolaoikeudet mikä tarkoittaa, että tarjottavien juomien kustannukset ovat myös ravintolahinnoissa. 

Ja ei ne meidänkään häät ilmaiset olleet. Tämän hetken budjetti(arvio) on noin 11 000 euroa. Miksikö arvio? No sen takia, että ihan kaikkia viimeisiä laskujamme emme ole vielä saaneet. Lisäksi käyttäisin arviota myös yhdestä toisesta syystä. Hääkirppis -syystä. 

En nyt tiedä mitä jutun hääpari on tekemässä kaikkien koristeiden ja hääpukujen suhteen, mutta mikäli morsian aikoo myydä koristeitaan tai pukuaan niin kyllä tuo lopullinen budjettikin muuttuu. Me ainakin roijasimme sen verran kaiken näköistä tavaraa häistä, että erittäin syvästi toivon, että saamme myytyä ne. Tai sitten meillä on todellinen tilaongelma. Mitä sivusilmällä olen hääkirppistä seurannut (kun vaimo on sitä tarkastellut) niin todella paljon tavaraa ja mekkoja siellä on liikkunut. Tietenkään en luota, että saisimme kaikkia rahoja takaisin, mutta sieltä toki saattaa olla kuitenkin tulossa jokia (pienistä puroista kasvaa jokia...) riippuen mm. hääpuvun myynnin onnistumisesta.

Palatakseni kuitenkin juttuun olen myös hieman pettynyt. HS:n jutussa mainitaan esimerkkibudjetissa että sulhon pukubudjetti on 1 000 euroa. Perhana, ei mulla ollut niin suuri pukubudjetti...

Joka tapauksessa toivotan hääparille onnea ja jaksamista siihen viimeiseen rutistukseen. Kyllä ne juhlat ovat sen arvoiset.

Obrigado!

Captain's log, stardate 68002.8...

Hääpari kiittää ja kumartaa. Häät olivat onnistuneet ja vieraamme tekivät niistä iloiset. Kiitokset kaikille!

Myö!

Tämän postaus toimii myös kimmokkeena itselleni kirjoitella ja päivitellä loputkin mitä näistä häistä ja niiden järjestelyistä (morsian toki teki suurimman osan, joten itse vain fiilistelen) on sanottavana. Palaan tarkemmin asiaan kunhan saamme kuvia häistä niin pystyn liittämään kuvia tekstin tueksi. 

The Hunt for the Red October

Captain's log, stardate 67838.5...

Metsästys on ohi. Puku on löytynyt.

En saanut sitä mittatilaus tai edes räätälinpukua mutta erittäin tyytyväinen olen. Ensinnäkin puku on sopiva (edelleen vaikka dieetti on ohi). Se on nuorekas (ei siis niitä leveitä kauluksia ja napit eivät yllä rintoihin asti). Mutta ennenkaikkea siinä on mukana hauskoja yksityiskohtia, jotka kätkeytyvät mustan puvun alle.

Esimerkki: taskuliinaa ei periaatteessa tarvita, sillä kyseisen taskun sisävuoren voi kääntää ympäri jolloin voi luoda vaikutelman että käyttää pilkullista taskuliinaa. Sama pilkullinen/pallollinen kuvio toki toistuu sisävuoressa kuin myös kauluksessa kun ne kääntää ympäri. Päällepäin puku kuitenkin näyttää ihan tavalliselta puvulta.

Suit up!

Miksi sitten olen niin innoissani tästä? Siksi etten halunnut häissäni olevan mustaa pukua joka olisi vain musta ja tylsä. Lisäksi kuten aikaisemmin olen todennut halusin puvun jota voin myös esim. töissä käyttää. Tällöin sen ei tarvitse olle täysin vakavasti otettava, muttei kuitenkaan liian räiskyvä. Tietinkin häät ovat sen verran juhlavat että asiaan ei tietenkään voinut täysin punaisia housujakaan laittaa. Niin ja onhan minulla ne punaiset kengät.

Liivi ei ollut ostettavien listalle

Puku on siis Sandin liikkeestä ostettu Tapiolasta. Malli taitaa olla Star Graig. Pieni lapsahdus meinasi liikkeen kohdalta sattua kun ensimmäisen sovituksen jälkeen housunlahkeiden pituus oli aavistuksen liian lyhyt. Onneksi kuten kaikissa miesten puvuissa käänteessä oli varaa ja virhe pystyttiin korjaamaan.

Hassua. Mitä enemmän pohdin tätä projektia taaksepäin niin sitä enemmän olen kiinnostunut puvuista. Ehkä minusta on viimein tulossa Barney Stinson.

M.A.C.

Captain's log stardate 67805.1...

Tämän tekstin tarkoitus ei ole puhua Jobsin Stevenin kehittämästä omppulaitteista taikka Ingmanin uudelleen markkinoille tuomasta jäätelöstä vaan Fitfarmin Men's Athletic Challenge -nettivalmennuksesta, -dieetistä, -haasteesta... en minä tiedä. Fitfarm taitaa olla tutuin ihmisille Jutta Gustafsbergin puolen vuoden superdieeteistä.

Tha Ultimaatum Göäl (kuva:fitfarm.fi)

Noh mitä sitten tapahtui? Söinkö pelkästään rahkaa ja kävin salilla? En. En näet syönyt rahkaa ollenkaan. Koko nettivalmennuksen idea on että sain 10 viikon ohjelman suurin piirtein valmiina. Sekä ruokavalion että saliohjelman suhteen. Ruokaohjelma toki tarkoitti että lounaat (kyllä, niitä oli kaksi per päivä) ja muutkin ruuat piti punnita. Ainakin omassa ohjelmassani ruokailun tarkoitus oli keskittyä vähärasvaiseen lihaan ja hiilareiden oikea-aikaiseen käyttöön treenien suhteen.

Lounas nro. 1 (kyllä se kana siellä jossain on)

Niin ja salitreenit. Periaatteessa ohjelmassa oli siis neljä kertaa viikossa saleilua ja pari kertaa vielä päälle nk. sykkeennostotreenejä. Täyden totuuden nimissä ei sitä kyllä joka viikko tullut saleiltua neljää kertaa. Mutta saliohjelmat olivat kyllä hyviä. Lyhyitä, tehokkaita ja monipuolisia. Periaattessa lämmittelyt mukaan lukien treenin pystyi suorittamaan noin 40 minuutissa, jos salilla ei ollut ruuhkaa. Tehdyt liikkeetkään eivät olleet mitään ihmeellisiä supermiesliikkeitä. 

Se supermiesliike (kuva: Crossfit.com)

Sainko sitten katseet pysäyttävät pyykkilautavatsan ja yhtä suuren haukan kuin Arnoldilla? En. Mutta hankala toki on kiistää dieetin toimivuutta kun paino tippuu lähes vakaasti kilo per viikko tahdilla. Pidemmän päälle toki annosten mittaaminen ja laskeminen alkoi käydä hermoille. Samoin viimeisten viikkojen aikana sairastama flunssa vei tehoja loppuhetken rypistykseltä. 

Paino kuitenkin tippui tehokkaasti ja sitä ei ole merkittävästi tullut takaisin. Edelleen mahdun uuteen pukuunikin.

Achtung-Panzer!

Captain's log stardate 67786.4...

Too much water has gone under the bridge.

Haluaskohan joku selostaa mulle mihin kuukausi katosi tässä välissä? Mitä miten ja miksi?

Tuleva morsian tuskailee, että mitään ei ole tapahtunut häiden suunnittelun eteen ja kohta on jo häät. Mutta kun katselee asioita retrospektiivisesti niin kappas ainakin omalta kohdaltani on tapahtunut. Dieetti on loppunut. Puku on ostettu -vihdoin. Mittatilauspaita on laitettu tilaukseen (Schoffa). Kutsut, ne kutsut on laitettu postiin (muutamalle kaverille pitää vielä ihan fyysisesti toimittaa perille). Esteellisyystutkimus on laitettu vireille. Varasto on siivottu ja ikkunat on pesty (eivät liity mitenkään tai millään tavalla häihin). Bestmanille on jätetty loma-anomus kesäkuun viikonlopusta, jolloin Tallinnan reissu pitäisi tehdä. Ja tuo lupa on saatu. Spotify-loppuillan-biletys-tanssi-illan/aamun-soittolistan teko on aloitettu. Siis joo onhan tässä jotain puuhasteltu. Tämän lisäksi kun on pitänyt olla töissä ja jotain urheilun tynkää harrastaa...

Niin kysymys kuuluukin tässä kohtaa että missäs järjestyksessä näitä tarinoita sitten kertoilisin? Tällaisen putkiaivon on varmaan parempi pysyä aikajärjestyksessä, jotta pystyy itsekkin mukana ja kaikki tarinat tulee kerrottua.

Mietin myös että en nyt ala puskemaan kaikkia kertomuksia tähän yhteen pötköön. Muutamastakin syystä. Ensinnäkin: "Keep it simple, stupid". Ei lähdetä tunkemaan kaikkea samaan, jotta eri tarinoihin voidaan palata. Toisekseen kirjoittelen tätä postausta autossa, jonka radiosta ja vieruspenkiltä kuuluu Arja Korisevaa, joten keskittyminen on parempaa kotona koneella. Samoin valokuvat ovat helpommin ladattavissa.

Odotettavissa on, että seuraavien päivien aikana pusken muutaman tekstin - sikälimikäli tuleva vaimo ei panttaa konetta...

ps. Tekstin otsikko viittaa tietenkin panssarikenraali Heinz Guderianin kirjoittamaan kirjaan, jota pidetään alkusysäyksenä modernille moottorisoidulle sodankäynnille (toinen maailmansota). Syvempi merkitys blogille oli raflaava otsikko sekä viittaus nopeasti useiden asioiden tapahtumiin.

pps. Alkuperäinen ajatus oli, että olisin tehnyt äänestyksen jota kautta ihmiset olisivat voineet äänestää mistä aiheesta ensiksi kirjoitan. En kuitenkaan, hetken tutkailtuani, löytänyt miten moinen toiminto olisi mahdollista upottaa blogiin. Jos joku tietää niin valaiskaa...

Sulhasen kriisi vol. 1

Captain's log, stardate 67348.6...

Nyt se iski. Ensimmäinen kriisi. (Eikä se liity edes ikääni.) 

Olen tässä nyt pitkin syksyä nimittäin yrittänyt löytää itselleni sopivaa hääpukua. Ja ei, en aio vuokrata smokkia, sakettia tai frakkia... Syykin on selvä: Haluan itselleni omaksi hyvän, tyylikkään puvun jota voi käyttää myös häiden jälkeen vaikkapa muissa juhlissa tai vaikkapa töissä. Siihen touhuun saketti tai frakki on ehkä hieman liian juhlava. Smokki saattaisi jopa mennä. 

Kriisi tässä vaiheessa johtuu siitä ettei ole mitään sopivaa mallia löytynyt. Tai oikeammin siitä, että vaihtoehtoja on tässä vaiheessa vielä paljon. Ensinnäkin pro-tip nr. 1: unhoita puvun katseleminen häälehdistä. Onhan se jo kerran todettu tässäkin blogissa. Hyvällä tuurilla löydät puvun joka sattuu olemaan kuvattu suhteellisen huonosta kuvakulmasta, ettei puvusta ota selvää.

Pro-tip nr. 2: Hanki rauhoittavia ja siirry internetin ihmeelliseen maailmaan. Rauhoittavia sen takia että netti ja varsinkin blogit sattuvat olemaan sen verran täynnä erilaisia ideoita, että kyllä hurjempaakin heikottaa. Yksi ideoita pursuava paikka on pinterest. Sieltä löytyi myös seuraava idea (jota muuten ei ole hylätty morsiamen puolelta...vielä):

Better than flowers...

Törmäämissäni blogeissa sama ongelma toistuu kuin häälehdissä (ei tokikaan niin pahoin kuin häälehdissä). Eli sulhasen puvusta on jonkinlainen kuva kun taas morsiamen puku on kuvattu kaikista mahdollisista kuvakulmista.

Mutta palatakseni takaisin alkuperäiseen kriisiini ongelmaani. Mistä puku? Ja millainen?

For Queen and Country...

Kuten tuli todettua aikaisemmin smokki ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta aina jokin tuntuu olevan kuitenkin ns. pielessä. Ylläoleva Bond -puku on väriltään vääränlainen (morsiamen ohjeistus). Lisäksi en tiedä yhtään millaista materiaalia moinen puku mahtaa olla. Toisaalta se tulisi omien mittojen mukaan. Alla olevassa Tiikeri -puvussa (tigerofsweden) taas kuosi on jotenkin hassu kun muuten leikkaus näyttäisi olevan hyvä ja kauluksesta tykkään. 

Täyttä Tiikeriä, joskaan ei kuosiltaan...

Tämä palauttaa minut alkuperäiseen ongelmaan. Pukuvaihtoehtoja on paljon ja aina kun tuntuu löytyvän hyvä malli niin kuosi on väärä tai toisinpäin. 

Kai se pitää tunnustaa itselleen, ettei sitä onnea löydy edes internetin ihmeellisestä maailmastakaan. Tämä siirtää ongelman seuraavaan vaihtoehtoon. Joko mittatilauspuku tai räätälinpuku. Tämä taas tuo lisää pohdittavaa. Koskaan en ole mittatilauspukua tilannut taikka käynyt kokeilemassa. Räätälinpuvun hankkiminen (niin kiehtovalta kun ajatus tuntuukin) tarkoittaa, että rahallisista syistä se pitäisi käydä teettämässä Tallinnassa. Sekään ei ole maailman ongelmallisin asia, mutta koska en ihan hirvittävästi tunne Tallinnan räätälitarjontaa niin asiaan pitää perehtyä enemmänkin. Kai sitä pitää ensitöikseen rekisteröityä tälle keskustelupalstalle.

Ja kai sitä ensi lauantaina pitää käydä kiertelemässä muutamia mittatilauspukuliikkeitä, jotta saa edes jonkinlaisen käsityksen hinnasta ja tarjonnasta. 

Ystävät ja kylänmiehet, mukaan saa tulla jos kiinnostaa.

My Preciousssssss...

Captain's log, stardate 67269.2...

Vihdoin.

Olin lauantaina kaupungilla Barney Stinsonin toisen säännön innoittamana. Kun puku oli löytynyt löytynyt niin jotain muutakin löytyi.

Nimittäin NÄMÄ:

Shoes... The final frontier?

Tarkoittaako tämä siis sitä että etsintä on vihdoin ohi ja minulla on punaiset kengät..? Ehkä ei. Kengillä on näet hintaa about yhtä paljon kuin sulhasen pukuun on budjetoitu, joten harkintaan jäävät vielä. En toki kiellä etteikö kiinnostaisi... 

Itse asiassa aika paljonkin.

Häälehdet

Captain's log, stardate 67077.7...

Heti alkuun anteeksipyyntö. Sulhasen lomailun loppuminen ja tämän viikon sairastelu veivät liikaa voimia, että olisin saanut kirjoittelua aikaiseksi. Nyt on kuitenkin taas hetki palata tekstin ääreen. 

Pyörähdimme tänään Hietalahden kirpparilla ja morsian teki itselleen sopivan löydön. Häälehtiä 5 eurolla. Viisi kiloa. (Kyllä punnitsin ne, sillä kantovastuu tuli minulle koska reppu oli mukana). Tässä nyt sitten odotellessa Boltin seuraavaa maailmanmestaruutta ja sen saavutuksen jälkeenkin selailin kiinnolla näitä lehtiä, sillä odottaisin kuitenkin että niistä sulhaselle löytyisi edes jotain. Eipä löytynyt ei... Siis 300 sivuisesta lehdestä löytyy noin 15 sivua sulhaselle suunnattuja "juttuja". Esimerkiksi "Trendikkäät sulhaset"- jutussa on mukana laskujeni mukaan 6 erilaista pukua. Kolme näistä on sellaisia, joita en ajatellutkaan laittaa päälleni, vaikka ne sopisivatkin teemaan (beige, nougatinvärinen ja harmaa). Ainut puku (oli muuten Turo Tailorin) mikä herätti hiukan kiinnostusta oli kuvattu niin ettei siitä saanut kokonaiskäsitystä... Toki tähän pukuun oli yhdistetty mukaan punainen liivi, joka varmasti sopisi hyvin yhteen punaisten kenkien kanssa (syy tämän puvun kiinnostukseen). Ehkä nyt arvostelen muotikuvia, joiden kuuluu olla rentoja ja näyttäviä.

Toinen mikä kiinnitti huomioni, olivat ne jutut, joista ehti jo innostua ja kun löysi itse jutun niin sai pettyä. Kertomus jäi riittämättömäksi. Esim. juttu frakin, tumman puvun, saketin ja bonjour-puvun eroista oli juurikin mitä otsikko antoi ymmärtää: kerrottiin erot pukujen ulkonäössä. Siinä se sitten oli. Varsinkin kun olen omistanut jo monta vuotta tämän kirjan, niin lehdestä löydetyn jutun anti oli luokkaa D'oh. Oikeastaan ne toimivat hyvinä introina, mutta jäivät myös sellaisiksi. Toisena esimerkkinä kerrottakoon jutusta "Herrasmiesten sikarit" (mistä olin erittäin kiinnostunut). Juttu sinänsä oli hyvä yleiskertomus sikareista ja niiden nauttimisesta, mutta oikeasti (siis ihan oikeasti) odotin, että jutussa olisi tullut esiin mitkä ovat kauden sikarit ja vaikkapa nopea vertailu kannattaako sulhasen sijoittaa kuubalaiseen vai dominikaaniseen sikariin. Tai edes jotain. Ovatko sulhaset siis niin tyhmiä että heille ei ole tarkoitustakaan kirjoittaa muutakuin että mitkä ovat pukujen erot (jotta se sulho sitten alttarilla osaa sanoa hääkansalle että nyt päällä on saketti... eikun bonjour-puku)? Vai ovatko jutut kirjoitettu vain morsiammille?

Mielestäni yhden jutun voisi kirjoittaa vaikkapa siitä kuinka paljon keskivertosulhanen hikoilee frakissa verrattuna tummaan pukuun (tai toisinpäin). Sekin riittäisi... Ja auttaisi. 

Ensimmäinen puheenvuoro

Captain's log, stardate 67020.3...

Tästä se sitten alkaa. Hääblogin pitäminen sulhasen silmin. Kaikkihan lähti siitä perusajatuksesta, että  myös meillä pitäisi olla hääblogi, jotta voisimme katsella taaksepäin ja ihmetellä mitä kaikkea on touhuttu ennen häitä. Tällä kertaa vain sulhanen valikoitui blogin pitäjäksi morsiamen empiessä.

Täytyy kyllä myöntää, että onhan tämä aika mielenkiintoinen kokeilu ihan parillakin tapaa. Ensinnäkin olen ymmärtänyt, että hääblogia pidetään enemmänkin joko yhdessä tai morsiamen toimiessa kirjoittamisen primus motorina, mutta tällä kertaa morsian ehdottikin, että minä pitäisin blogia. Tästä siirrytäänkin mielenkiintoiseen kohtaan kaksi: mistä ihmeestä minä kirjoitan? Yleensähän sulhanen on järjestelyissä apukuskin paikalla, sillä koristeluun, teemaan (... mihin teemaan? Nämä ovat häät), värimaailmaan, sun muihin asioihin sulhasella ei nyt niin suuria visioita ole. Lisäksi minut on suljettu pois kaikista mahdollisista keskusteluista morsiuspuvun suhteen, sillä se kuulemma tulee olemaan yllätys, ja kyljen venähtäminen estää tällä hetkellä puhumisen sulhasen kuntokuurista ennen häitä. Koska morsiuspukua ei ole vielä löytynyt/budjetoitu niin en tiedä tällä hetkellä paljonko minulla on käytettävissä omaan pukuuni ja koska värimaailma/teema ei ole vielä visioitunut niin en saa vastausta siihen, että saanko ostaa haluamani punaiset kengät...

Tämän blogin voikin aloittaa sillä ainoalla asialla, joka on jätetty sulhasen vastuulle eli kuuluisalla Viron keikalla. Viime torstaina tuli sitten tehtyä tiedusteluretki Tallinnan puolelle. Koska tarvitsin paikallistuntemusta, niin matkaan lähti kaverini, kutsuttakoon häntä vaikka Juu-Eliksi (ei sukua Kal-Elille), joka on moisen reissun tehnyt reipas vuosi sitten omien häidensä tarjoilua varten. Täytyy myöntää, että paikallistuntemuksesta oli suhteellisen paljon apuakin. Ainakin suunnitelmallisuus pitää nostaa potenssiin kymmenen ennen varsinaista reissua. Vinkkejäkin sain matkan aikana paljon ja varsinaiselle reissulle pitää ehdottomasti saada jostain käyttööni paku. Olihan se avaava kokemus käydä kaupassa, jossa hyllyt notkuivat viineistä, kuohuviineistä, likööreistä, viinasta, lonkeroista, siidereistä ja oluesta. Olo oli kuin pikkupojalla karkkikaupassa. Tällä kertaa tosin saattoi olla ihan hyväkin, että pakua ei löytynyt tai ei vuokrattu. Olisin varmaan saanut nukkua parvekkeella kaikkien juomalaatikoiden keskellä. Suurin löytö tällä reissulla oli sulhaselta kauan kadoksissa ollut siideri. Taisi tulla kyynelkin silmään. Mukaan tarttui myös monta pulloa skumppaa, josta tämä onnellinen sulhanen pääsee nyt maistelemaan (yhdessä morsiamen kanssa) josko jokin niistä täyttäisi alkumaljan standardit.

Kirjoittelen tätä nyt Kitteellä, joten katsotaan josko juhlapaikka löytyisy jo lähitulevaisuudessa...